Työaikapankki

Työaikapankki voi perustua joko työehtosopimukseen tai lakiin. Jos työnantajaa sitovassa työehtosopimuksessa on määräyksiä työaikapankista, lakiin perustuva työaikapankki on sille vaihtoehtoinen. Jos työpaikalla otetaan käyttöön työehtosopimuksessa tarkoitettu pankki, siihen sovelletaan työehtosopimuksen määräyksiä. Vastaavasti lakisääteiseen työaikapankkiin sovelletaan vain työaikalain säännöksiä.

Työaikalakiin perustuva työaikapankki

Työaikalakiin perustuvasta työaikapankista voidaan sopia riippumatta siitä, onko työnantajan noudatettava työehtosopimusta tai onko työehtosopimuksessa työaikapankkia koskevia määräyksiä. Työnantaja voi sopia lakisääteisestä työaikapankista luottamusmiehen, tai jos sellaista ei ole valittu, luottamusvaltuutetun, muun työntekijöiden edustajan, henkilöstön tai henkilöstöryhmän kanssa. Edustajan tekemä työaikapankkia koskeva sopimus sitoo niitä työntekijöitä, joita edustajan katsotaan edustavan joko asemansa tai henkilöstön antaman valtuutuksen perusteella.

Työaikapankista tehdään kirjallinen sopimus. Työaikalaissa on säädetty sopimuksen vähimmäissisällöstä.

Sopimuksessa on ensinnäkin yksilöitävä, mitä eriä pankkiin voidaan siirtää. Muita kuin laissa mainittuja eriä ei voi tallettaa työaikapankkiin. Työaikalain mukaan työaikapankkiin voidaan siirtää

• lisä- ja ylityötunteja
• liukuvan työaikajärjestelmään kertyneitä työtunteja, kuitenkin enintään 60 tuntia neljän kuukauden seurantajakson aikana. Työaikapankilla ei voida siten kiertää liukuvan työajan liukumarajoja, vaan pankkiin siirtäminen tulee ottaa huomioon arvioitaessa liukumasaldon enimmäismääriä
• lakiin tai sopimukseen perustuvia rahamääräisiä etuuksia sen jälkeen, kun ne on ensin muutettu aikamääräisiksi. Etuudet voivat olla esimerkiksi lisä- ja ylityöstä maksettavia korvauksia, sunnuntaityön korotusosia, korvausta viikkolevon saamatta jäämisestä, työajan lyhennysrahaa tai lomarahaa.

Lakiin perustuvaan työaikapankkiin ei voida siirtää säännölliseltä työajalta maksettavaa palkkaa eikä kulukorvauksia tai korvausluonteisia saatavia, kuten kilometrikorvauksia. Pankkiin ei voida siirtää myöskään rahamääräistä etuutta sen jälkeen, kun se on erääntynyt maksettavaksi.

Kun jokin erä siirretään työaikapankkiin, sen vapaan antamista tai edun erääntymistä koskevat ehdot korvautuvat työaikapankkijärjestelmän ehdoilla. Esimerkiksi jos lomaraha erääntyisi kesäkuun lopussa, lomarahaa vastaava vapaa-aika voidaan siirtää työaikapankkiin ja pitää vapaana myöhemmin, kunhan siirrosta sovitaan ennen erääntymistä.

Työntekijällä ei ole itsenäistä oikeutta tallettaa työaikaa pankkiin. Myöskään työnantaja ei voi yksipuolisesti siirtää työaikaa pankkiin, vaan siirtäminen edellyttää työntekijän kutakin kertaa varten tai lyhyeksi määräajaksi antamaa suostumusta.

Kun työpaikalle perustetaan työaikapankki, on sovittava säästämisrajoista. Työaikalain mukaan pankkiin säästetty työaikakertymä ei saa kalenterivuoden aikana kasvaa yli 180 tuntia. Kaiken kaikkiaan työaikapankin kokonaiskertymä ei saa ylittää kuuden kuukauden työaikaa vastaavaa määrää.

Siltä varalta, että työaikapankkisopimus ei myöhemmin enää vastaa osapuolten tarpeita, sopimuksessa on sovittava työaikapankin lakkauttamisesta ja siitä, ja miten lakkaamishetkellä pankissa oleva aika korvataan. Jos osapuolet eivät ole sopineet työaikapankin purkumenettelystä, pankkiin säästetty aika on annettava palkallisena vapaana tai korvattava rahana.

Sovittaessa työaikapankista on sovittava vapaan käyttämisen periaatteista ja menettelytavoista, joilla työaikapankkiin säästettyä aikaa pidetään vapaana. Jos osapuolet eivät ole sopineet tästä tai eivät pääse asiassa yksimielisyyteen, työntekijällä on oikeus saada työaikapankkiin säästettyä vapaata vähintään kaksi viikkoa kalenterivuodessa. Jos työaikapankkiin on säästetty vapaata yli kymmenen viikkoa, työntekijällä on oikeus saada vuodessa vapaata vähintään viidesosa työaikapankin kertymästä. Työnantajan on työntekijän vaatimuksesta annettava vapaa seuraavan kuuden kuukauden aikana. Jos työnantaja määrää vapaan ajankohdan, työntekijällä on niin vaatiessaan oikeus saada vapaan sijasta korvaus rahana.

Työehtosopimukseen perustuva työaikapankki

Useissa työehtosopimuksissa on määräyksiä työaikapankeista. Eri alojen työaikapankit eroavat toiminnaltaan ja luonteeltaan toisistaan. Työehtosopimukseen perustuvasta työaikapankista sovitaan kyseisen työehtosopimuksen määräysten mukaisesti.

Työehtosopimukseen perustuvasta työaikapankista tehdään yritys- tai työpaikkakohtainen paikallinen sopimus. Työntekijöiden puolelta sopimuksen voi allekirjoittaa henkilöstöryhmän luottamusmies tai -valtuutettu. Sopimuksessa sovitaan, ketkä kuuluvat sopimuksen piiriin, mitä eriä pankkiin voidaan siirtää, milloin vapaat voidaan pitää ja miten vapaista ilmoitetaan. Sopimuksessa sovitaan myös talletettavien ja vapaana otettavien tuntien enimmäismääristä sekä mahdollisista kertymärajoista ja tasoittumisjaksoista. Lisäksi sovitaan työntekijän työaikapankkiin liittymisestä ja siitä eroamisesta sekä työaikapankkisopimuksen päättämismenettelystä.

Työaikapankkiin voidaan siirtää erilaisia ”työaikaeriä”. Näitä voivat olla muun muassa:

• säännöllisen työajan tasoitusjaksoihin sekä liukuvaan työaikaan liittyvät tasauserät,
• eri työehtosopimuksiin perustuvat työaikojen lyhennyserät,
• vuosiloma (säästövapaa) ja lomarahat (vaihto vastaavaksi vapaaksi),
• lisä- ja ylityöt,
• vapaa-ajaksi muutetut työaikakorvaukset.

Lähtökohtana työaikapankkijärjestelmissä on työn ja vapaa-ajan mahdollisimman hyvä yhteensovittaminen työyhteisön toiminnallisten ja työntekijän yksilöllisten tarpeiden kanssa ottaen huomioon työtilanne ja henkilöstöresurssit. Tähän järjestelyn pitkäjänteisyys antaa lisää mahdollisuuksia. Järjestelmästä sovittaessa on syytä sopia myös säästämisen ja käytön periaatteista sekä menettelytavoista, joita noudattaen yksittäisten, mahdollisesti hyvinkin erimittaisten vapaiden pitämisen ajankohdasta sovitaan työnantajan edustajan ja työntekijän kesken. Ennalta on syytä myös sopia periaatteista, joiden mukaan pääsääntöisesti vapaana annettavat työaikapankkikertymät voidaan korvata myös rahana, esimerkiksi työtehtävien tai palkkaperusteiden olennaisesti muuttuessa.