Työaikalain mukaan säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Yleisesti käytetty työaika on kuitenkin useimpiin työehtosopimuksiin perustuva 7,5 tuntia päivässä ja 37,5 tuntia viikossa.
Työnantaja ja työntekijä eivät voi sopia siitä, noudatetaanko työsuhteessa työaikalakia vai ei. Työaikalaissa mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki työntekijät kuuluvat työaikalain piiriin.
Uusi nollatuntisopimuksia (vaihtelevan työajan sopimuksia) koskeva lainsäädäntö tuli voimaan 1.6.2018.
Liukuvalla työajalla tarkoitetaan työaikajärjestelyä, jossa työntekijä itse voi sovituissa rajoissa määrätä työnsä päivittäisen alkamis- ja päättymisajankohdan.
Lisätyö on työtä, joka tehdään sovitun säännöllisen työajan lisäksi ylittämättä kuitenkaan työaikalain säännöllisen työajan enimmäismääriä.
Ylityötä on työ, joka tehdään laissa säädetyn pisimmän mahdollisen säännöllisen työajan lisäksi (siis yli 8 tuntia vuorokaudessa tai yli 40 tuntia viikossa).
Sunnuntaityöllä tarkoitetaan sunnuntaina ja muuna kansallisena juhlapyhänä tehtävää työtä.
Joustotyöajan tarkoituksena on vastata muuttuneisiin työajan jouston tarpeisiin erityisesti vaativassa asiantuntijatyössä.
Työnantaja ja työntekijä voivat sopia varallaoloajasta, jonka puitteissa työntekijä on velvollinen olemaan tavoitettavissa siten että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Tällaista varallaoloaikaa ei yleensä lasketa työajaksi.
Vapaa-ajalla matkustaminen ei lähtökohtaisesti ole työaikaa mutta joissain työehtosopimuksissa on sovittu vapaa-ajalla matkustamisen korvaamisesta.
Työaikapankki on työ- ja vapaa-ajan yhteensovitusjärjestelmä, jolla työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia voidaan säästää ja yhdistää toisiinsa.