Nollatuntisopimukset
Uusi nollatuntisopimuksia koskeva lainsäädäntö koskee
- nollatuntisopimuksia;
- sopimuksia, joissa työaika on sovittu kiinteän työtuntimäärän sijasta liukuvana (esim. 0-40 tuntia/viikossa tai 10-30 tuntia/viikossa); sekä
- tarvittaessa työhön kutsuttavia työntekijöitä.
Milloin vaihtelevasta työajasta voi sopia
Vaihtelevasta työajasta ei saa sopia, jos työnantajalla on kiinteä työvoimatarve. Jos työvoimatarve vaihtelee, on mahdollista sopia työvoimatarvetta vastaavasta vaihtelevasta työaikaehdosta.
Vaihtelevan työaikaehdon alarajaa ei saa sopia pienemmäksi kuin todellinen työvoimatarve edellyttää. Jos työvoimatarve esimerkiksi vaihtelee 20 ja 30 tunnin välillä, ei ole sallittua sopia 0-30-tunnin sopimuksesta.
Jos vaihtelevasta työajasta sovitaan työnantajan aloitteesta, työnantajan on annettava työntekijälle selvitys siitä, missä tilanteissa ja missä määrin työnantajalle syntyy työvoimatarvetta. Selvitysvelvollisuudella pyritään siihen, että työsuhteen osapuolilla on sopimussuhteen sisällöstä samanlaiset odotukset.
Sairausajan palkka
Vaihtelevaa työaikaa noudattavien työntekijöiden osalta sairausajan palkka pitää maksaa silloin, kun
- työkyvyttömyysaikaan kohdistuva työvuoro on merkitty työvuoroluetteloon;
- työvuorosta on muutoin sovittu; tai
- olosuhteisiin nähden voidaan pitää selvänä, että työntekijä olisi työkykyisenä ollut työssä.
Nollatuntisopimuksen irtisanominen
Uuden lainsäädännön mukaan jos työnantajan irtisanomisaikana tarjoaman työn määrä alittaa viimeistä työvuoroa edeltäneiden 12 viikon keskimääräisen työn määrän, työnantajan on korvattava alituksesta aiheutuva ansionmenetys.
Nollatuntisopimukset ja työttömyysturva
Nollatuntisopimuksen ajalta voi saada soviteltua työttömyysetuutta, jos työtä on tarjolla vain vähän. Uuden lainsäädännön mukaan 90 päivän karenssia ei aseteta, jos nollatuntityöntekijä irtisanoutuu eikä työtä ole viimeisten 12 viikon aikana ollut millään viikolla tarjolla pääsääntöisesti vähintään 18 tuntia.