Kuulutko työaikalain piiriin?

Työaikalain soveltaminen ei ole työnantajan ja työntekijän välillä sovittavissa oleva asia. Työaikalaki on luonteeltaan pakottavaa oikeutta, eikä siitä voida pätevästi poiketa sopimalla työntekijän vahingoksi. Työsopimuksen ehdot, joilla vähennetään työntekijälle työaikalain mukaan tulevia etuja, ovat mitättömiä, ellei laissa nimenomaisesti säädetä toisin. Työsopimuskirjauksista riippumatta lain soveltaminen arvioidaan ainoastaan sillä perusteella, täyttävätkö työn sisältö ja olosuhteet ne työaikalaissa todetut seikat, joiden perusteella työ jää työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle.

Työaikalain 1 §:n mukaan työaikalakia sovelletaan työsopimuslaissa tarkoitetun työsopimuksen sekä virkasuhteen perusteella tehtävään työhön, jollei muualla laissa toisin säädetä. Työaikalaki koskee siten lähes kaikkea työ- ja virkasuhteessa tehtyä työtä.  Myös ylemmät toimihenkilöt kuuluvat lähtökohtaisesti työaikalain piiriin. Työnantaja ja työntekijä eivät voi pätevästi sopia, että työaikalain piiriin kuuluvaan työntekijään ei sovelleta työaikalakia.

Kun työntekijä kuuluu työaikalain piiriin, hänellä on työaika. Hän on myös oikeutettu työaikalain mukaisiin korvauksiin, kuten ylityökorvauksiin. Jos sen sijaan työsuhteessa ei sovelleta työaikalakia, työntekijällä ei ole työaikaa (ellei työajasta ole erikseen sovittu) eikä oikeutta työaikalain mukaisiin korvauksiin.

Työaika-autonomia

Jotta työntekijä voi jäädä työaikalain ulkopuolelle, edellytetään työaika-autonomiaa. Työaika-autonomia tarkoittaa, että työntekijän työaikaa ei ennalta määritellä eikä hänen työajan käyttöään valvota, ja siten työntekijä voi itse päättää työajastaan.

Käytännössä työaikalain ulkopuolelle jääminen edellyttää, että työntekijälle ei ole tosiasiallisesti määritelty säännöllistä työaikaa, jota hänen pitää noudattaa. Työaika-autonomian edellytyksenä on, että työntekijä voi itse päättää työajan sijoittelusta sekä päivittäisestä ja viikoittaisesta työajasta. Työntekijällä voi olla työaika-autonomia myös, jos hän voi työnantajan laatiman tavoiteaikataulun puitteissa itsenäisesti päättää työaikansa suunnittelusta ja aikataulutuksesta. Jos työnantaja määrää työntekijän työsuoritusten tekemisen aikataulusta ja siten tämän työajan käytöstä, työntekijällä ei ole työaika-autonomiaa.

Työaikalain ulkopuolelle jäävät työntekijät

Työaikalaissa on luettelo tehtävistä, joihin lakia ei sovelleta, mikäli työaika-autonomia täyttyy. Ylempien toimihenkilöiden kannalta keskeisimpiä poikkeuksia ovat:

1. johtamistehtävät;
2. tehtävät, joissa työhön liittyvien toiminnan erityispiirteiden vuoksi tehdään sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa siihen käytettävän ajan järjestelyjä; sekä
3. valtion virkamiehen työt oikeudenkäytössä, ulkomaanedustuksessa ja Suomen Pankissa.

Johtamistehtävät ja johtamiseen rinnastettavat tehtävät

Työaikalain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan työaikalakia ei sovelleta työhön, jota siihen kuuluvien tehtävien ja muutoin työntekijän aseman perusteella on pidettävä yrityksen, yhteisön tai säätiön taikka sen itsenäisen osan johtamisena. Lisäksi edellytetään, että työntekijällä on edellä mainittu työaika-autonomia.

Arvio johtajan kuulumisesta työaikalain soveltamisalaan tehdään hänen tosiasiallisen asemansa ja tehtäviensä luonteen perusteella. Työntekijän nimike ei ole ratkaiseva.

Työaikalain soveltamisen ulkopuolelle jääviä itsenäisiä työntekijöitä voivat olla esimerkiksi koko yrityksen lakiasioista, hallinnosta, myynnistä ja markkinoinnista vastuussa olevat henkilöt, vaikka heillä ei olisi esimiesasemaa. Lisäksi lain ulkopuolella voi olla työntekijä, joka on itsenäisessä vastuussa jostakin toiminnosta tai asiakokonaisuudesta olematta esimies, eli joka ei johda ihmisiä vaan asioita.

Vastaavasti työaikalain ulkopuolelle voivat jäädä asiantuntijat, kuten johtavat konsultit, jotka ovat itsenäisyyden perusteella johtajia vastaavassa asemassa ja jotka ovat itsenäisessä vastuussa jostakin yrityksen toiminnosta tai asiakokonaisuudesta. Tällöinkin edellytyksenä on, että työaika-autonomian kriteerit täyttyvät.

Itsenäinen asema

Työaikalain 2 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan lain ulkopuolelle jää työ, jota siihen liittyvien toiminnan erityispiirteiden vuoksi tehdään sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa siihen käytettävän ajan järjestelyjä. Lisäksi edellytetään edellä käsiteltyä työaika-autonomiaa, eli työntekijän työaikaa ei ennalta määritellä eikä hänen työajan käyttöään valvota, ja työntekijä voi itse päättää työajastaan.

Kyse voi olla myös työstä, joka on luonteeltaan liikkuvaa tai jossa työaika määräytyy suurelta osin työntekijän suoraan asiakkaan kanssa sopimien aikataulujen perusteella. Tällaisia töitä voivat olla esimerkiksi kauppaedustajan tai häneen rinnastettavassa asemassa toimivan työ sekä kiinteistövälittäjän työ.

Itsenäisen aseman arvioinnissa otetaan huomioon esimerkiksi seuraavat seikat:

• voiko työntekijä itse päättää työaikansa
• työn itsenäisyys; työn on oltava luonteeltaan itsenäistä, työntekijällä on oltava mahdollisuus itse suunnitella työn tarkat toimintatavat ja –ajat, työnantaja ei määrää konkreettisia työaikoja
• onko etukäteen laaditut työvuoroluettelot
• työnantajalla ei ole mahdollisuuksia puuttua työhön käytettävän päivittäisen työajan järjestelyihin.