Joustotyöaika

Työnantaja ja työntekijä voivat sopia joustotyöajan käytöstä tehtävissä, joissa vähintään puolet työajasta on sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä voi itsenäisesti päättää. Kyse on sellaisista tehtävistä, jotka eivät pääasiassa ole sidottuja tiettyyn vuorokaudenaikaan, viikonpäivään tai työntekopaikkaan.

Pääasiallisena soveltamisalana on tietotyö. Joustotyöaikaa voidaan käyttää myös muunlaisessa työssä, joka ei ole sidottu määrättyyn aikaan tai työn tekemisen paikkaan. Kyseeseen tulisi esimerkiksi vaativa asiantuntijatyö ja myyntityö. Lisäksi pitää olla kyse tehtävästä, jossa vähintään puolet työajasta on sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä voi itsenäisesti päättää.

Joustotyöajan tavoitteena on, että työajan tarkan sijoittelun asemesta työnantaja voi määritellä tehtävät ja niitä koskevat tavoitteet, mutta työn suorittamisen paikka ja aika ovat vähintään puolet työajasta työntekijän itsensä päätettävissä. Esimerkiksi myyntityössä voitaisiin käyttää joustotyötä koskevaa työaikajärjestelyä. Tällöin työntekijän töiden aikataulu voisi määräytyä asiakassopimusten ja asiakkaiden tarpeiden perusteella, mutta tällöinkin työn tekemisen aikataulun tulee olla pääosin työntekijän itsensä määriteltävissä.

Joustotyöajasta sopiminen

Joustotyöaikaa koskeva sopimus on tehtävä kirjallisesti ja sopimuksesta tulee käydä ilmi ainakin seuraavat asiat:

1) Päivät, joille työaikaa voidaan sijoittaa (esim. ma-pe)

2) Viikkolevon sijoittaminen

3) Mahdollisesta kiinteästä työajasta, joka ei kuitenkaan saa sijoittua kello 23:n ja 06:n välille.

4) Työaika, jota noudatetaan, jos joustotyösopimus irtisanotaan.

Joustotyöajasta sovittaessa tulee sopia siitä, mille viikonpäiville työntekijä saa sijoittaa työaikaansa. Osapuolet voivat sopia, että työaikaa saadaan sijoittaa esimerkiksi viidelle, kuudelle tai jopa seitsemälle päivälle viikossa. Lähtökohtana kuitenkin on, että työtä tehdään vain arkipäivisin.

Työaikalain 27 §:n mukaan työaika on järjestettävä niin, että työntekijä saa kerran seitsemän päivän aikana vähintään 35 tunnin pituisen keskeytymättömän lepoajan. Viikkolepo tulee mahdollisuuksien mukaan antaa sunnuntain yhteydessä. Jos työntekijä voi sijoittaa työaikaansa vain enintään kuudelle päivälle viikossa (esim. maanantai-lauantai), työnantaja tietää, että työntekijän viikkolepo toteutuu niinä päivinä, joille työntekijä ei voi sijoittaa työaikaansa.

YTN suosittelee, että työntekijä ei voi sijoitella työaikaansa itsenäisesti sunnuntaille. Tällöin viikkolepo toteutuu aina sunnuntain yhteydessä. Jos työntekijä voi oman valintansa mukaan sijoittaa työaikaansa 7 päivälle viikossa, työnantajalla on velvollisuus seurata työntekijän viikkolevon toteutumista ja tarvittaessa puuttua työntekijän työajan sijoitteluun.

Joustotyöajasta sovittaessa on sovittava myös mahdollisesta kiinteän työajan osuudesta. Kiinteää työaikaa voi olla enintään puolet työntekijän säännöllisestä työajasta. Jos työntekijän säännöllinen työaika on 37,5 tuntia viikossa, kiinteää työaikaa voi olla enintään 18 tuntia 45 minuuttia viikossa. Kiinteää työaikaa voi olla osa päivästä tai esimerkiksi tietty päivä tai tietyt päivät viikosta. Kiinteää työaikaa ei voida sijoittaa klo 23:n ja 06:n väliselle ajalle.

Edellä mainittujen työaikalain vaatimien sovittavien asioiden lisäksi joustotyöajasta sovittaessa olisi syytä sopia myös tietyistä sellaisista seikoista, joihin työaikalaissa ei ole otettu kantaa.

YTN on laatinut joustotyösopimusmallin, jonka löydät täältä. 

Lisäksi YTN on tehnyt joustotyöajasta lyhyitä esittelyvideoita, jotka löydät täältä.